”Siivoathan jälkesi, äitisi ei ole täällä töissä!” lukee yhden jos toisenkin työpaikan taukotilassa. Mutta mitä sitten, jos äiti onkin samassa työpaikassa?
Sanna Touru ja hänen äitinsä Pauliina Sammelvuo ovat molemmat työskennelleet koko aikuisikänsä Kiillon Lempäälän toimipisteellä. Pauliinan ura Kiillolla alkoi neljäkymmentä vuotta sitten, kun hän aloitti 19-vuotiaana toimistoapulaisena. Sen jälkeen Pauliina on ehtinyt työskennellä puhelinvaihteessa , lähetysten kirjaajana, tilausten käsittelijänä, aulaemäntänä, reskontranhoitajana sekä palkanlaskijana. Nykyisessä toimessaan Cash Management Specialistina hän on toiminut kohta kymmenen vuotta. ”Voi tätä ajan perspektiiviä. Taakse päin aika on niin lyhyt, ja eteenpäin tuntuu pitkältä”, Pauliina toteaa.
Pauliinan kahdelle lapselle, Sannalle ja Villelle, äidin työ on aina ollut yhtä kuin Kiilto. Kun Sanna 15-vuotiaana pohti kesätyömahdollisuuksia, oli hakemuksen laittaminen Kiillolle luontevaa. Sanna sai paikan kahden viikon kesätyöharjoittelijana. Seuraavana kesänä Sanna pyydettiin takaisin ja lukio-opintojensa aikana hän työskenteli kesä- ja talvilomilla Kiillolla mm. vastaanotossa ja talousosaston avustavissa tehtävissä. ”Siitä se lähti, Sannan ura Kiillossa”, sanovat molemmat.
Lukion jälkeen Sanna matkusteli ja haki kouluun, mutta palasi kesäksi aina Kiillolle. ”Kolme vuotta jatkoin tätä, minkä jälkeen pestistäni Kiillolla tuli vakinainen”, Sanna kertoo. Nykyään Sannan titteli on Assistant Controller.
Molemminpuolista tukea
Äiti ja tytär työskentelevät siis molemmat sekä samassa yrityksessä, toimipisteessä että osastolla talousasioiden parissa. Millaista se on?
”Äidin kanssa työskentely ei eroa muiden kollegoiden kanssa työskentelystä millään tavalla, sillä olen oppinut kohtelemaan kaikkia kunnioittavasti. Välillä olen miettinyt, että pitäisikö minun kohdella äitiäni jotenkin eri tavalla kuin muita. Olen tullut aina samaan ratkaisuun, ei, äiti on äitini oli paikka mikä tahansa”, Sanna sanoo.
Pauliinalle äidin rooli työpaikalla on vaatinut enemmän pohdintaa. ”Alkuun oli hieman hakemista ja haastavaakin siinä, että osasin olla tasavertainen työkaveri, enkä ruvennut äidillisesti opastamaan työasioissa, vaan annoin Sannan tehdä asiat itsenäisesti ja omalla mallilla,” hän kertoo.
Nykyisin molemmat tukevat toisiaan, kun Pauliina saa tyttäreltään vinkkejä esimerkiksi teknologian kanssa. ”Näin ne asiat muuttuvat, ja hyvä niin. Molemmilla on paikkansa, kokemus ja visiot, perinteet ja tulevaisuus käsikädessä,” Pauliina sanoo. Sanna kertoo saavansa äidiltään henkistä tukea: ”Minun mielestäni se on voimavara, että olemme samassa työpaikassa. Tunnemmehan toisemme läpikotaisin.”
Yhteisiä muistoja
”Muistan edelleen, kun äitini antoi ’vinkin’ ensimmäisinä kesinä, ettei toimistolle sitten tulla mitkään shortsit jalassa. Tämän ohjeen olen muistanut vielä vuosia myöhemminkin”, Sanna nauraa.
Pauliina muistelee, miten ihmisillä on ollut tapana jättää kahvikuppejaan ja muita tavaroita kokoushuoneisiin ja työpöydille. ”Kun työkaveri sanoi, että pitää kirjoittaa iso taulu ’äitisi ei ole täällä töissä, huolehdi itse tavaroiden paikalleen viemisestä!’, niin Sannaa nauratti, että tosiaan, kaikkien äidit eivät ole täällä töissä.”
Kiiltolaisille äiti-tytär-duo onkin hyvin tuttu. Sanna kertoo törmäävänsä usein töissä ajatusmaailmaan, että on kuin kopio äidistään. ”Olen ylpeä siitä: ahkera, aikaansaava ja asiansa osaava.”