Jääkauden tiedetään olevan syynä suomalaisiin ja pohjoismaisiin maaston piirteisiin kuten soraharjuihin. Jääkaudesta ei kuitenkaan kannata syyttää Radonin lähdettä eli geologiaamme – graniittista kiviainetta, josta maaperämme paljolti koostuu. Koska kalliolle tai ainakin kukkulalle on majansa moni halunnut rakentaa ja rinneratkaisuissa edullista on ollut kellarillinen perustustapa, on yleistä, että samalla on altistuttu näkymättömälle, hajuttomalle terveysriskille nimeltä radon. Vaikka nykyään yhä harvemmin on tonttimaata tarjolla kauniilta näköalaharjuilta, ei savimaalle perustaminenkaan, ainakaan sillä yleisimmällä maanvastaisella perustamistavalla, ole automaattisesti turvallista. Radon voidaan tuoda tiiviille tonttimaillekin rakennuksen alustäyttöjen kiviaineksen mukana. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa maaperän kiviaineksen radonpitoisuus on maailman korkeinta tasoa ja siksi myös kansallisissa suosituksissa huoneilman enimmäispitoisuuksista, on jouduttu antamaan sallivampia raja-arvoja, kuin WHO:n suositus 100 Bq/m3.
Perinteisesti radonin pääsy sisätiloihin on pyritty estämään tukkimalla alapohjan alla olevan maakerroksen ja huoneilman väliset ilmavuodot. Tämä on tarkoittanut tyypillisesti lattialaatan ja seinän välisen liitoksen ja mahdollisten läpivientien ilmatiiviydestä huolehtimista. Uusissa tutkimuksissa betonin diffuusiotiiviydestä radonia vastaan on havaittu kuitenkin selkeitä merkkejä siitä, että materiaalin diffuusiovastus ei ole vakio vaan pienenee laatan kuivuessa. Ehjästäkin betonista siis kulkeutuu läpi radonia ja sitä enemmän mitä kuivemmaksi se tulee. Nykyaikainen rakentamistapa, jossa alapohjalaatan alle asennetaan enemmän eristettä, kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ja lattiaa käytetään hyvin yleisesti myös lämmityselementtinä, johtaa laatan kuivumiseen aikaisempia rakenteita kuivemmaksi. Tämä on kosteusteknisesti tervetullutta mutta sisältää myös sivuvaikutuksen, joka on syytä huomioida.
Radonin pääsy sisätiloihin ilmavuotojen kautta on mahdollista estää tekemällä alapohjarakenteesta mahdollisine halkeamineen ilmatiivis. Valitsemalla tiivistystuote oikein, on samalla tuotteella myös mahdollista pudottaa diffuusiolla laatan läpi pyrkivän kaasun pitoisuus alle suositusarvojen korkeidenkin maaperäpitoisuuksien alueella. Kiilto Airblock tuoteperhe sisältää sekä telattavan tai ruiskutettavan matalaviskoottisen että paksunnetun ja kuituvahvisteisen siveltimellä levitettävän tiksotrooppisen tuotteen. Tuotteet soveltuvat radonin torjuntaan niin seinillä (kellarit), kuin lattioissa ja myös rakenneliitosten ja läpivientien tiivistämiseen. Liuotteettomina ja yksikomponenttisina ne ovat erittäin helppokäyttöisiä ja vaaditut 2 kerrosta voidaan levittää peräkkäin märkää märälle. Nämä seikat tekevät Airblock tuotteista nopean, kustannustehokkaan ja luotettavan ratkaisun kokonaisvaltaiseen radonin hallintaan.
Tiesitkö tämän radonista?
Radon on tupakan jälkeen toiseksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja Suomessa. Sairastuneita on satoja vuosittain.
WHO:n suositus sisäilman radonpitoisuuden enimmäisarvolle on 100 Bq/m3. Suomessa sallitaan 300 Bq/m3 – uudisrakentamisessa 200 Bq/m3.
Radon kulkeutuu sisätiloihin sekä konvektion että diffuusion välityksellä. Jälkimmäinen on alettu huomioida uusien tutkimustulosten kautta vasta viime aikoina.
Lattiabetoni läpäisee radonia sitä paremmin, mitä kuivempaa se on. Nykyisin tehtävät maanvaraiset laatat kuivuvat selvästi kuivemmiksi, kuin vielä 70-80 -luvuilla valetut. Tämä johtuu karkeammista ja ilmaa läpäisevämmistä täyttö- ja kapillaarikatkomateriaaleista, paksummista eristekerroksista laatan alla ja lattialämmityksen yleistymisestä.
Tuotehallintapäällikkö, Rakentaminen