Elintarviketeollisuudessa ja suurkeittiöpuolella toteutetaan puhtauden ja hygienian valvontaa lain säätelemänä ja turvataan näin laadukas ravinto asiakkaille sekä turvallinen ympäristö työtekijöille. Terveydenhuollossa tilanne on kuitenkin toinen eikä omavalvonnan toteutumista valvota. Infektiotutkimuksen dosentti Kirsi Saukkonen on ollut jo pitkään huolestunut tilanteesta ja kannustaa sairaaloita valmistautumaan omavalvontaan, sillä valvonta ja standardit ovat tulossa myös terveydenhuoltoon.
Omavalvonta tällä hetkellä lasten kengissä
”Aina kuvitellaan, että terveydenhuollossa asiat ovat hyvällä tolalla, mutta näin ei ole. Sairaaloissa infektiot lisääntyvät koko ajan vaikka kehittyneissä maissa on olemassa menetelmät ja välineet, joilla pystyttäisiin tuottamaan erittäin hyvää tulosta”, Kirsi kiteyttää. Omavalvonta ei yksinkertaisesti rantaudu käyttäjille asti ja valvonnan puute pahentaa tilannetta entisestään.
”Terveydenhuollossa on paljon harmaita alueita, jotka eivät kuulu kenelläkään. Henkilöstöryhmien välisestä hierarkiasta johtuen tieto ei aina välity. Jos vaikkapa laitoshuolto ei osallistu osastopalavereihin, eivät työntekijät tiedä, mitä tauteja osastolla on. On mahdotonta huolehtia hygieniasta tilanteen mukaan, jos ei osaston tapahtumista ole tietoa”, Kirsi valottaa.
Omavalvonta on myös työturvallisuustakuu
Ihmiset reagoivat negatiivisesti ”kyttäykseen” ja siksi pitäisikin korostaa sanaa OMAvalvonta. Työntekijöitä tulisi motivoida omiin, hyviin työskentelytapoihin ja saada muodostettua niistä vakiintuneita käytäntöjä. ”Työturvallisuutta korostamalla omavalvonta saa aina hieman parempaa vastakaikua. Organisaatio, jossa tehdään vastuullisesti laaduntarkkailua ja omavalvontaa, on myös vastuullinen työpaikka”, Kirsi korostaa.
Kun terveydenhuollossa aletaan siirtymään valinnanvapauteen, astuu imago entistä tärkeämpään rooliin. Kirsin mukaan juuri omavalvonnalla voidaan kohottaa imagoa ja tuoda esille oman yksikön hyviä puolia niin asiakkaille kuin potentiaalisille työntekijöille. Uuden sukupolven asiakkaat ovat tottuneita some-käyttäjiä, jotka löytävät kyllä tiedon, mihin sairaalaan kannattaa mennä hoitoon ja mihin ei. Sairaala, joka ei tee omavalvontaa, nähdään uudistusvastaisena ja sen toiminta läpinäkymättömänä.
Terveydenhuollon siivousstandardi tulee Suomeen
Tulevaisuudessa omavalvonnassa tullaan ottamaan suuri kehitysharppaus. Vuonna 2017 Ruotsissa lanseerattu terveydenhuollon siivousstandardi rantautuu myös Suomeen ja Kirsi onkin ollut mukana viemässä asiaa Suomen Standardisoimisliittoon. ”Siivousstandardissa määritellään hygieniatasot terveydenhuollon eri tiloille, omavalvonnan mittausrajat sekä kriittiset kosketuspisteet, joilta näytteitä pitää ottaa. Standardin tuomien raja-arvojen myötä voidaan lähteä paremmin suunnittelemaan omavalvontaa terveydenhuollossa”, Kirsi iloitsee.
Miten alkuun omavalvonnassa?
Omavalvonta kannattaa käynnistää perustamalla omavalvontatiimi, johon tulee jäseniä mahdollisimman monesta henkilöstöryhmästä (laitoshuolto, hoitohenkilökunta, infektioyksikkö jne.). ”Omassa yksikössä on hyvä tehdä pilottitutkimus, jotta saadaan selville sen puhtaustaso. Tasoon vaikuttaa mm. rakennuksen ikä, työntekijöiden määrä ja käytössä olevat siivousmenetelmät. Sen jälkeen tehdään omavalvonnasta omassa yksikössä vakiintunut tapa toimia ja lähdetään laajentamaan omavalvontaa muihinkin yksiköihin. Omavalvontatulosten kirjaamisessa voi hyödyntää Kiillon HygiNet® -palvelua, joka on kehitetty juuri hygieniasuunnitelman laadintaa ja ylläpitoa varten. Niin kuin kaikki uusi, omavalvontakin voi aiheuttaa alussa muutosvastarintaa, mutta pitkällä tähtäimellä työn laatu kohenee ja ihmiset kokevat uudet käytännöt arkea helpottaviksi”, Kirsi rohkaisee.
Joko sinulla on HygiNet® -tunnukset? Kirjaudu palveluun tästä!