Kun halutaan vähentää puhdistusaineista tulevaa kemiallista kuormitusta sisäilmaan, kannattaa kiinnittää huomiota aineosiin, jotka voivat haihtua ilmaan. Tällaisia ovat liuottimet ja hajusteet. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota säännöllisesti käytettäviin ylläpitosiivousaineisiin. Satunnaisesti käytettävillä puhdistusaineilla ei ole suurta merkitystä sisäilman laadun kannalta. Esimerkiksi kerran vuodessa tehtävä vahanpoisto vaikuttaa sisäilmaan vain lyhyen aikaa.
Liuottimet
Liuotin on aine, johon kiinteä aine, neste tai kaasu voi liueta. Tuloksena on tasainen liuos. Kemian näkökulmasta vesikin on liuotin. Esimerkiksi sokeri ja suola liukenevat veteen. Puhdistustapahtumassa tietyt liat liukenevat veteen.
Puhdistusaineissa liuottimella tarkoitetaan kuitenkin jotakin muuta nestettä kuin vettä. Liuottimia käytetään, kun halutaan poistaa sellaista veteen liukenematonta likaa, jota ei saa poistettua tavanomaisilla puhdistusaineilla.
Liuottimia on erilaisia. Kemiassa puhutaan liuottimien poolisuudesta. Yksinkertaistettuna poolittomat liuottimet liuottavat hydrofobista likaa ja pooliset hydrofiilistä likaa. On olemassa sanonta: samanlainen liuottaa samanlaista. Tuotesuunnittelussa käyttötarkoitus ratkaisee liuottimen tyypin valinnan.
Liuottimet voidaan luokitella myös kiehumispisteen tai höyrynpaineen mukaan. Höyrynpaine kertoo, miten helposti liuotin haihtuu. Sisäilman yhteydessä puhutaan usein VOC-yhdisteistä, VOC = volatile organic compounds eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet. VOC-yhdisteet määritellään kahdella tavalla. VOC-yhdisteen kiehumispiste on < 250 °C tai sen höyrynpaine on > 0,01 kPa 20 °C:ssa.
Liuottimia on monenlaisia. Kemiallisen rakenteen mukaan voidaan jaotella mm. seuraavat liuottimet: alifaattiset hiilivedyt, aromaattiset hiilivedyt, klooratut hiilivedyt, alkoholit, glykolieetterit, esterit, ketonit. Niillä on erilaiset liuottavat ominaisuudet, ja niiden käyttäjä- ja ympäristöturvallisuus vaihtelee.
- Mineraalitärpätti (alifaattinen hiilivety) luokitellaan: H304 – Voi olla tappavaa nieltynä ja joutuessaan hengitysteihin; H226 – Syttyvä neste ja höyry; H336 – Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimausta.
- Etanoli (alkoholi) luokitellaan: H225: Helposti syttyvä neste ja höyry; H319: Ärsyttää voimakkaasti silmiä.
- 2-(2-Butoksietoksi)etanoli (glykolieetteri) luokitellaan: H319: Ärsyttää voimakkaasti silmiä.
- Esteriliuottimilla ei ole yleensä ollenkaan luokitusta.
Liuottimien käyttö yleensäkin teollisuudessa on siirtynyt hiilivedyistä turvallisempiin vaihtoehtoihin, kuten glykolieettereihin ja estereihin. Liuottimia käytetään siivouksessa tyypillisesti erikoispuhdistusaineissa, kuten tahranpoistoaine, tarraliimanpoistoaine, vahanpoistoaine ja rasvanpoistoaine.
Kiilto-ammattisiivousaineissa ei käytetä hiilivetyliuottimia. Useimmat ylläpitosiivoukseen käytettävät Kiilto-puhdistusaineet eivät sisällä liuottimia ollenkaan. Joutsenmerkki-kriteerit rajoittavat liuottimien käyttöä.
Hajusteet
Hajusteet ovat usean kemiallisen yhdisteen seoksia. Hajusteessa voi olla kymmeniä erilaisia yhdisteitä. Luonnonhajusteet voivat sisältää erilaisia yhdisteitä jopa satoja. Hajusteen kemialliset yhdisteet ovat haihtuvia, koska hajusteen on tarkoitus antaa tuoksua. Tuoksuaistimus syntyy, kun hajustemolekyyli kulkeutuu nenään.
Hajusteiden tarkoitus on antaa erilaisia elämyksiä. Joskus hajuste peittää muiden raaka-aineiden epämiellyttävää tuoksua. Hajusteet voivat aiheuttaa joissakin ihmisissä herkistymistä. Kosmetiikkalainsäädäntö nimeää 26 hajusteyhdistettä, jotka ovat tunnettuja herkistäjiä.
Hajusteiden käyttö ei ole siivousaineissa välttämätöntä puhdistustuloksen kannalta. Hajusteiden käyttö liittyy yleensä siihen, että siivottuun tilaan halutaan ”puhdas” tuoksu. Joskus hajusteella halutaan peittää epämiellyttäviä tuoksuja esimerkiksi WC-tiloissa.
Kiilto-ammattisiivousaineissa hajusteiden käyttö on vähentynyt. Hajusteita käytetään vielä joissakin yleispuhdistusaineissa, ja useimmista on olemassa myös hajusteeton versio. Joutsenmerkki-kriteerit rajoittavat hajusteiden käyttöä ja hajusteiden koostumusta.