Rakenteilta ja materiaaleilta vaaditaan enemmän kosteusteknistä sietokykyä kuin koskaan ennen. Varsinkin vanhojen kosteusteknisten ratkaisujen kanssa on syytä olla tarkkana.
Asuinrakennusten märkätilojen vedeneristys on noussut viimeisen parin vuosikymmenen aikana uudelle, entistä tehokkaammalle tasolle, ja syystä: märkätilat ovat nykyisin huomattavasti kovemmalla rasituksella kuin vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.
Uusien märkätilojen rakentamisessa kosteudenhallinta on hyvällä tolalla, kertoo Tampereen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha.
”Erilaisiin rakenneratkaisuihin ja työmenetelmiin on panostettu enemmän kuin koskaan, ja koulutusta sekä sertifiointia on rakennettu ja sen toteutumista seurataan tarkkaan”, hän sanoo.
Tarkkuutta vaaditaan silti etenkin, kun märkätilaa suunnitellaan vanhaan rakennukseen.
”Jos esimerkiksi vanhan rakennuksen kellarikerrokseen halutaan maavastaisia seiniä vasten märkätila, on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota rakenteeseen kaikista eri suunnista tuleviin kosteusrasituksiin sekä kuivumisratkaisuihin”, Vinha sanoo.
Vanhoja rakenteita korjattaessa täytyy tunnistaa myös lämmöneristyksen lisäyksen aiheuttamat riskit. Sisäpuolelle laitettava lämmöneristys heikentää rakenteen kosteusteknistä toimintaa, joten se tulisi sijoittaa vanhan rakenteen ulkopuolelle aina, kun se on mahdollista. Tällöin vanha rakenne siirtyy kuivempiin ja lämpimämpiin olosuhteisiin. Jos sisäpuolista lämmöneristystä käytetään, sen tulee olla mielellään ohut, jotta se ei viilennä vanhaa rakennetta liikaa ja kosteuden siirtymistä sisäilmasta vanhan rakenteen sisäpintaan on rajoitettava riittävän tiiviillä höyryn- ja ilmansulkukerroksilla.