Erisan Pro -sarjaan kuuluva Käsidesi on parantanut sairaaloiden käsihygieniaa jo neljännesvuosisadan ajan.
Käsihuuhteet ovat viime vuosien aikana vakiinnuttaneet asemansa sekä sairaaloiden ja hoitolaitosten käytävillä, että tavallisten suomalaisten kodeissa ja käsilaukuissa. Ja hyvä niin – tehokkaan käsihygienian takia suomalaisten sairaaloiden hygieniataso on huippuluokkaa. Maailmanlaajuinen koronaviruspandemia aiheutti sen, että käsihuuhteita käytetään yhä enemmän myös sairaaloiden ja hoitolaitosten ulkopuolella. Turvallisuus, hygieniatason ylläpitäminen ja helppokäyttöisyys ovat kasvattaneet käsihuuhteiden suosiota niin ravintoloissa, harrastuspaikoissa kuin julkisissa tiloissa ja matkustajaliikenteessäkin.
Koronapandemian aikana tarve käsihuuhteille on kasvanut ja markkinoille on tullut uusiakin tuotemerkkejä. Tuotetta valitessa on tärkeä tarkastaa, että tuotteet soveltuvat hyvin jatkuvaan käyttöön. Varsinkin ammattikäytössä tärkeää on myös laaja mikrobisidinen tehokkuus, johon sisältyy myös virusidinen eli viruksia tuhoava teho, joka testataan eurooppalaisin standardein, EN-testein. Vaipallisia viruksia, kuten koronavirusta vastaan teho osoitetaan tehotestillä EN 14476. Kaikki Erisan Pro -käsihygieniatuotteet on testattu eurooppalaisten standardien mukaisesti, ja ne todistetusti tehoavat tärkeimpiä kliinisesti merkittäviä bakteereja ja viruksia, kuten koronavirusta vastaan.
Alunperin hoitajien tarpeisiin kehitetty
Käsidesi kehitettiin vuonna 1994 nimenomaan sairaaloiden tarpeeseen. Alkusysäyksen tuotekehitykselle antoi sairaalahygieniaa tutkinut kemisti Kristiina Wesolovski.
”Käsihuuhteita käytettiin kyllä aiemminkin, mutta ne olivat lähinnä isopropanolipohjaisia ja tuoksuivat voimakkaille. Etanolipohjaisesta Käsidesistä tuli nopeasti suosittu, sillä se on paitsi tehokas myös käyttäjälleen miellyttävä käsihuuhde”, kertoo Kiillon markkinointipäällikkö Arja Seppälä.
Seppälän mukaan sairaalassa työskentelevät hygieniahoitajat olivat jo pitkään kaivanneet vastaavaa tuotetta käsihygienian ylläpitoon osastoille.
”Lisäksi sairaaloissa jylläävät moniresistenttibakteerit eli sairaalabakteerit huolestuttivat jo tuolloin”, Seppälä sanoo.
Tuote otettiin terveydenhuollon markkinoilla vastaan innostuneesti. Hoitajat käyttävät käsihuuhdetta aina ennen ja jälkeen potilaskontaktin, joten kädet desinfioidaan lukuisia kertoja päivän aikana.
Koulutus avainasemassa
Sairaaloissa työskenteleviä hoitajia on koulutettu alusta saakka Käsidesin oikeaoppiseen käyttöön.
”Viisi tuoteasiantuntijaa piti koulutuksia ympäri Suomen yhteistyössä sairaaloiden ja hygieniahoitajien kanssa”, Seppälä kertoo.
Koulutukset jatkuvat yhä tänäkin päivänä.
”Alalle tulee jatkuvasti uusia ihmisiä. On hyvä muistuttaa, miten käsihuuhdetta käytetään oikeaoppisesti, jotta sen teho tulee parhaiten käyttöön.”
Tehokas, helppokäyttöinen ja ihoystävällinen
Seppälän mukaan Käsidesin helppokäyttöisyys on tehnyt tuotteesta houkuttelevan.
”Käsidesin ratkaiseva etu on ollut aina se, että se pitää käsihuuhteen käyttäjän ihosta huolta. Käsidesi on iholle hellävarainen vaihtoehto, sillä toisin kuin vedellä pestessä, Käsidesi ei kuivata ihoa”, hän kertoo.
Käsidesin käyttö säästää myös kiireisten hoitajien aikaa.
”Aiemmin hoitajat pesivät kätensä vedellä lukuisia kertoja päivässä. Käsidesin käyttö on huomattavasti vedellä pesemistä nopeampaa, sillä vesipistettä ei tarvita, eikä aikaa kulu esimerkiksi käsien kuivaamiseen”, Seppälä huomauttaa.
Käsihuuhde sopii jatkuvaan käyttöön
Koska hygieniavaatimukset ovat muuttuneet vuosien varrella, myös Käsidesin koostumusta on parannettu muutamaan kertaan.
”Käsidesissä on aiempaa enemmän hoitavia aineita. Lisäksi tuotteen koostumus on muuttunut paksummasta ohuemmaksi”, Seppälä kertoo.
Nykyisin käsien pesua suositellaan vain silloin, kun kädet ovat todella likaiset. Käsihuuhde on siksi parhaimmillaan jatkuvassa käytössä.
”Olemme panostaneet siihen, että käsihuuhdetta on miellyttävä käyttää toistuvasti, eikä se kerrostu iholle. On tärkeää, että hoitaja saa esimerkiksi kumihansikkaat helposti käteen heti käsihuuhteen käytön jälkeen”, Seppälä sanoo.
Muokattu viimeksi 12.1.2021. Artikkeli on julkaistu Kiillon sivuilla alunperin 3.5.2019.